Ateljeeompelija Riitta Kuusiston työhuoneen seinät on vuorattu hyllyillä, jotka ovat täynnä vanhoja kankaita. Kirppareilta ja somen myyntiryhmistä ostettuja – jonkun entisiä pöytäliinoja, verhoja, lakanoita. Niistä Kuusisto ompelee käsilaukkuja, lompakkoja ja pussukoita.

– Vanhat kankaat ovat älyttömän paljon laadukkaampia kuin nykyiset. Olen kerännyt näitä yli 30 vuotta. Kun olen myymässä tuotteita tapahtumissa, ihmiset eivät meinaa tajuta tai uskoa, että ne ovat oikeasti tehty 50-60 vuotta vanhoista kankaista.

Kuusistolle vanhan korjaaminen, kierrätys ja itse tekeminen ovat tärkeitä arvoja. Sukuvikakin se on.

Näin ajattelee myös verhoilijamestari Saida Blomberg. Häntä surettaa ajatus, että vanhat huonekalut heitetään pois ja korvataan lastulevyhökötyksillä. Siinä menetetään paljon.

Hänestä tuntuu hyvältä, kun saa pelastaa vanhoja huonekaluja. Onneksi monille asiakkaille on tärkeää, että vaikkapa vanhat antiikkikalusteet säilyvät suvussa.

Blombergin verhoomossa tehdään monenlaisia korjauksia yksittäisten huonekalujen verhoilusta kokonaisten moniosaisten kalustojen kunnostamiseen. Asiakkaina on yksityishenkilöitä ja yrityksiä.

– Teemme juuri yhden vanhan kartanon kirjastohuoneen jugend-kalustoa. Se on kiva, kun joku kartano remontoidaan ja samalla ne siellä aina olleet kalusteet laitetaan uuteen uskoon. Se aina kutkuttaa, että saadaan säilyttää myös pala historiaa.

Turun sähkötalousliikkeessä korjataan ja huolletaan kodinkoneita mikroaaltouuneista pesukoneisiin ja yleiskoneista pölynimureihin. Liike on palvellut yli 30 vuotta, Ville Haapaniemen johdolla viimeiset kahdeksan. Onko se muuttunut vuosien varrella, miten ihmiset korjauttavat koneita?

– Nyt korjataan ihan selvästi enemmän, kun on vähän huonompi aika. Kun talous on parempaa, niin silloin ihmiset ostavat helpommin uutta, Haapaniemi arvioi.

Muuttunut on Haapaniemen mukaan myös kauppa – isoilla kodinkoneketjuilla pyörii tarjouksia alvariinsa. Kun uutta saa halvalla, moni miettii, ostaako uuden mieluummin kuin korjaa vanhaa.

– Monesti se menee asiakkaan näkökulmasta huonosti, kun ostaa halvemman koneen, vaikka vanha olisi ollut parempi, kun olisi korjannut sen, Haapaniemi huomauttaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Riitta Kuusiston ompelimossa vetoketjun vaihto on yksi yleisimmistä korjaustöistä.

VUONNA 2024 tehdyn selvityksen mukaan suurin osa kuluttajista on käyttänyt korjauspalveluita ja haluaa käyttää jatkossakin. Osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaa tehty Repaired-hanke selvitti tavaroiden korjaamisen ja korjauttamisen nykytilaa ja potentiaalia Suomessa. Selvityksessä tarkasteltiin alan kehitystä vuosina 2018-2022.

Tavaroiden korjausala on selvityksen mukaan vielä pieni. Vuonna 2022 sen liikevaihto oli 386 miljoonaa euroa ja henkilöstö 2 529 henkilötyövuotta. Kasvava ja suurin toimiala molemmilla mittareilla oli teknisten laitteiden – tietotekniikan, kotitalouskoneiden, viihde-elektroniikan ja viestintälaitteiden – korjaaminen.

Jalkineiden ja nahkatavaroiden korjaamisessa mittarit osoittivat hieman alaspäin, kun taas kodin kalusteiden korjaamisessa liikevaihto kasvoi ja vain henkilötyövuodet vähenivät.

Tässä jutussa esillä olevista aloista ompelimon palvelut kuuluvat muiden henkilökohtaisten ja kotitaloustavaroiden korjauksen toimialaan yhdessä muun muassa polkupyörien korjaamisen kanssa. Toimiala kasvoi henkilötyövuosissa, liikevaihto pysyi kutakuinkin ennallaan.

Korjauspalveluita tarjoavat selvityksen mukaan enimmäkseen alle kymmenen henkeä työllistävät mikroyritykset. Kaikki tässä jutussa esiintyvät ovat sellaisia. Helsinkiläinen Kuusisto työllistää vain itsensä, Turun sähkötalousliikkeessä työntekijöitä on kaikkiaan neljä ja Lahdessa toimivassa Saidan verhoomossa omistaja itse mukaan laskettuna kuusi.

SAIDAN verhoomoon tuodaan yleisimmin korjattavaksi vanhoja vintagehuonekaluja. Välillä tietyt mööpelit trendaavat – viime aikoina on kunnostettu paljon Ornäsin nojatuoleja, Siestaa ja Pedroa.

Nimekkäiden suunnittelijoiden huonekalut ovat monen mielestä kunnostamisen arvoisia. Materiaalit ovat laadukkaita, eivätkä ne ole uusina olleet halvimmasta päästä. Tuodaanko huonekalujättien edullisempia tuotteita korjattavaksi?

– Joskus tuodaan ja harvoin me töistä kieltäydymme. Toki korjauksen kustannukset saattavat nousta niin, että asiakas toteaa, ettei kannata. Toiset ajattelevat ekologisemmin ja haluavat kunnostaa siitä huolimatta, että se tulee kalliimmaksi kuin uusi. Asiakas voi kokea tärkeämmäksi, ettei tuoteta lisää jätettä, Blomberg kertoo.

Kuusiston mukaan valtaosa asiakkaista ymmärtää, että työ maksaa ja korjaus voi tulla joskus uutta kalliimmaksi. Myös vaatteissa hinnakkaampia laatutuotteita korjataan herkemmin, mutta toisaalta halvempikin perusvaate voi olla käyttäjälleen niin rakas, että se korjataan.

– Itsekin korjasin oman lempihupparini – vaihdoin hupun vuorin, vaikka siinä ei ollut mitään järkeä, se oli ihan älytön homma, hän nauraa ja selittää yksityiskohtaisesti koko työlään, monivaiheisen prosessin.

Oma lukunsa on kiinalaisista verkkokaupoista tulviva ultrapikamuoti. Se kauhistuttaa Kuusistoa. Hän ihmettelee, miten ihmiset uskaltavat pukea ihoaan vasten jotakin, jota ei ole testattu, eikä ehkä ole turvallinen. Kovin kestäviäkään vaatteet eivät yleensä ole. Kuusistolle ei ole tuotu niitä korjattavaksi, mutta muokkauksia hän on joskus tehnyt.

– On katsottu netistä, miltä se näyttää, mutta kotona se ei näytäkään samalta. Sen ymmärrän, että jos olet jo tilannut, niin on järkevämpää fiksata se sellaiseen kuntoon, että sillä tekee jotain kuin että se menisi suoraan roskikseen. Eihän niitä oteta vastaan kierrätyskeskuksissakaan.

HAAPANIEMEN liikkeessä hoidetaan myös useiden laitevalmistajien takuuhuoltoa. Takuuaikana asiakkaat huollattavat laitteita herkästi ja myös valmistajat mieluummin korjauttavat kuin antavat vikaantuneen tilalle suoraan uutta.

– Siinä täytyy olla oikeasti tosi iso vika, että se vaihdetaan uuteen.

Usein kuulee puheita, että ennen oli paremmin, laatuun panostettiin ja kodinkoneetkin rakennettiin kestämään. Korjaaminenkin sujui paremmin. Onko puheissa perää?

– Kyllä laatu on hiukan huonontunut, tietenkin, kun koneita koetetaan tehdä halvemmalla. Mutta kun ostat kalliimman koneen jonkun tietyn merkinkin sisällä, niin kyllä niissä laatu edelleen löytyy. Ja kyllä niitä kaikkia korjaamaan pystyy.

Yleisimmin Haapaniemelle korjattavaksi tuodaan astian- ja pyykinpesukoneita. Niissä voi olla moottori- tai muita vikoja, mutta ylivoimaisesti yleisin on vedenpoistoon liittyvä vika. Tällaisen syntymistä usein avittaa niin sanottu käyttäjävirhe.

– Aiemmin aina huuhdeltiin astiat ennen kuin ne laitettiin astianpesukoneeseen. Nykyään ne laitetaan likaisina ja astioista tulevat ruuantähteet aiheuttavat tukoksia.

Isommat koneet ovat usein kalliimpia, joten niiden korjaamiseen lienee enemmän motivaatiota. Miten on pienempien koneiden laita, kuinka usein niitä korjataan? Niissäkin erityisesti kalliimpia tuodaan korjattavaksi matalammalla kynnyksellä, Haapaniemi kertoo.

– Esimerkiksi yleiskoneista Kenwoodia huolletaan paljon. Se on laadukas kone ja usein sellaiselle tehdään vain perushuoltoa – rasvataan, vaihdetaan tiivisteitä ja sitten se toimii taas seuraavat 20 vuotta. Valitettavasti kaikkea ei kannata korjata, ja se sanotaan asiakkaalle suoraan, Haapaniemi kertoo.

Satasen pölynimurin varaosat ja korjaus maksavat usein jo sen verran, ettei kannata.

– Aina kuitenkin kannattaa tulla kysymään. Monesti korjaaminen silti kannattaa, vaikka kone olisi enemmänkin rikki tai kone on halvempi.

Haapaniemen mukaan vanhemmat ihmiset ymmärtävät yleensä paremmin kysellä korjausta takuuajan jälkeenkin.

– Olen huomannut, että nuoret ovat vähän aktivoituneet, kun paljon tietenkin puhutaan siitä, että maailma hukkuu tavaramäärään. Nuoret saisivat kyllä vielä enemmän asiakseen tulla kyselemään, hän kannustaa.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

RIITTA Kuusisto valmistui ammattiompelijaksi 1990-luvulla. Nykyisen yrityksensä Mummon Wintin hän perusti vuonna 2000 äitinsä kanssa. Silloin kivijalkaliikkeen ydin oli vanhan tavaran kauppa. Korjausompelimo oli aluksi ”siinä sivussa”.

– Ei mennyt kuin kuukausi tai kaksi, niin ompelimo työllisti enemmän kuin vanhan tavaran kauppa.

Kuusisto on vuosien varrella huomannut, että ompelija on vähän kuin kampaaja tai kosmetologi – kun itselle hyvän ja sopivan löytää, hänestä haluaa pitää kiinni. Toiset käyttävät ompelijan palveluja tiuhaan, joku taas tarvitsee niitä harvemmin, mutta ottaa vuosienkin jälkeen yhteyttä samaan, kerran hyväksi havaitsemaansa tekijään.

Ompelimossa yksi yleisimmistä korjaustöistä on vetoketjun vaihto. Vaikka ketjut olisivatkin laadukkaita, takin helma saattaa jäädä vaikkapa auton oven väliin ja ketjun kelkka menee rikki. Juuri nyt työn alla on moottoripyörätakin hihansuun vetoketjun vaihto.

– Viime aikoina on ollut tapauksia, että tuodaan vetskari vaihdettavaksi, mutta kun vähän tarkemmin katselen, niin on saattanut kelkka vain löystyä. Sitten olen vain kiristänyt sen pihdeillä. Itseltäni minä siinä leipää vien, mutta en ota sellaisesta pienestä hommasta edes hintaa. Tässäkin on niin, etten halua tehdä mitään turhaa – että käytettäisiin uusi vetoketju, vaikka vanha toimii.

REPAIRED-HANKKEEN selvityksen mukaan mikroyrityksillä on yleensä rajalliset resurssit laajentamiseen, vaikka kysyntä kasvaisikin, ja pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta.

Verhoilijamestareiden liiton puheenjohtajana toimivan Saida Blombergin mukaan suurin haaste hänen alallaan on juuri pula osaavasta henkilökunnasta. Aikuiskoulutustuen poisto huolettaa. Hän pohtii, riittääkö oppilaitoksiin enää hakijoita.

Yrittäjänä verhoomossaan yli kymmenen vuotta toiminut Blomberg haluaa jakaa osaamistaan työpaikalla kollegoilleen, ja hän on toiminut myös opettajana koulutuskeskus Salpauksessa Lahdessa.

– Alallamme opiskelijat ovat usein alanvaihtajia, eivät niitä ysiluokalta päässeitä. Huonekaluala vaatii kuitenkin tietynlaista hahmotuskykyä. En sano, ettei sitä nuorilla olisi, mutta tämä ala ei ehkä ole niin hot, että nuorisolaiset haluaisivat tulla.

Poikkeuksia toki on, Blomberg sanoo, mutta hänen opettamiensa joukossa ei ollut yhtään alaikäistä, vaikka kurssilla oli oppilaita viidestä eri aikoina opinnot aloittaneesta ryhmästä.

Mitä verhoilualalle muuten kuuluu?

– Alalla menee paikkakunnittain vaihtelevasti. Teollisella puolella menee, miten menee – on haastavaa ja paljon konkursseja. On kuitenkin yksittäisiä toimijoita, joilla on taas paljon töitä ja kädet eivät meinaa riittää, mutta sitten ei uskalleta oikein palkatakaan.

REPAIRED-HANKKEEN mukaan korjauspalveluita aiemmin käyttämättömistä kuluttajista osa voisi olla valmiita käyttämään palveluita, jos niitä olisi saatavilla, hinta olisi sopiva ja heillä olisi tietoa palveluista.

Hankeryhmä suositteli alan tilanteen parantamiseksi muun muassa viestinnän lisäämistä, koulutusjärjestelmän kehittämistä ja korjausseteliä.

Helmikuun lopussa korjauspalveluiden arvonlisäveron alentamista vaativa kansalaisaloite saavutti 50 000 allekirjoituksen rajan vain pari päivää ennen keräysajan päättymistä. Eduskunnan käsittelyyn edennyt aloite esittää, että korjauspalveluiden arvonlisävero alennetaan nykyisestä 25,5 prosentin luokasta alempaan 14 prosentin luokkaan.

Ruotsissa alennettiin korjauspalvelujen arvonlisävero 12 prosentista 6 prosenttiin jo vuonna 2022. Naapurissa yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut jätteen vähentäminen ja luonnonvarojen säästäminen.

Sama tavoite on myös Suomen kansalaisaloitteella. Lisäksi aloitteessa arvioidaan, että alennus voisi tuoda taloudellisia ja työllisyysvaikutuksia sekä parantaa palveluiden saavutettavuutta kaikille tuloluokille.

Riitta Kuusisto ja Saida Blomberg olivat mukana aloitteen vastuuhenkilöinä ja Ville Haapaniemi kertoo allekirjoittaneensa sen.

– Lähdin mukaan, koska koin, että meidän kaikkien korjausalojen puolesta täytyisi rummuttaa – että katukuvasta eivät katoaisi suutarit, korjausompelijat, verhoilijat ja muut korjausalat pyöränkorjaajista lähtien, Blomberg kertoo.

BLOMBERGIN mukaan verhoomon palvelut eivät nyt ole kaikkien saavutettavissa. Hän uskoo, että moni tukisi palvelua, jos se olisi edullisempaa.

– Moni ammattikunnastamme sanoo itsekin, että ei itsellä olisi ikinä varaa niihin töihin, mitä me teemme.

Mutta siirtyisikö alennus sellaisenaan palveluiden hintoihin? Ei ehkä täysimääräisesti, kolmikko arvioi, mutta kyllä sillä vaikutusta olisi.

– En tiedä, näkyisikö se saman tien – että hinta tippuisi saman verran, mutta kyllä se veisi hintojen korotuspaineen pois pitkäksi aikaa, Kuusisto sanoo.

Hän muistuttaa, että yleinen arvonlisäverokanta nousi 2024 syksyllä 24 prosentista nykyiseen 25,5 prosenttiin. Hän ei siirtänyt korotusta hintoihin.

– Kärsin sen nahoissani, koska minusta jatkuva hintojen vatkaaminen on todella ärsyttävää. Tavallaan toivoisin, että Suomessa olisi sama meno kuin USA:ssa, että hinnoissa ei näy veroa, vaan se lisätään ostaessa. Kun joutuisi laskeskelemaan ennen kassaa, että mikäköhän on se loppusumma, niin siinä näkyisi konkreettisemmin se veron osuus.

Blomberg uskoo, että alv-alennuksen myötä toiminta tulisi kannattavammaksi, jolloin esimerkiksi työntekijän palkkaamisen kynnys laskisi. Tämäkin oli yksi kansalaisaloitteen keskeisistä perusteista alv-alelle.

– Se verohyöty, mikä saataisiin työpaikkoja luomalla, olisi paljon suurempi kuin se, että maksamme sitä todella korkeaa arvonlisäveroa tuotteista, joista vero on maksettu jo ainakin kerran, ellei kahdesti tai jopa kolmesti, Blomberg sanoo.

Jutun kirjoittaja ei ole sukua Saida Blombergille.

Juttu on julkaistu Demokraatin aikakauslehdessä 6/2026.